Hiljaisuus päättyköön






Joulu tuli ja melkein meni, enkä ole edes koneelle ehtinyt kuvia siirrellä ennen tätä tapaninpäivää. Joululahjoja tuli kaiveltua jemmoista, ostettua kaupasta, annettua ja saatua. Jotenkin joulu tuntuu enemmän joululta nyt kun W on 1,5v. Se silmien loiste ja ja iloiset ilmeet paketteja avatessa kruunasi koko aaton. Anoppi tuli miehensä kanssa aattona meille syömään ja avaamaan lahjoja. Yksi ehdottomasti paras lahja on tällä hetkellä kylpyhuoneessa hurisemassa; kuivausrumpu. Uskomatonta, että sellaisen vekottimen voi saada joululahjaksi! 

Joulupäivänä lähdettiin äidilleni syömään, myös veljen perhe ja mummoni saapuivat paikalle. Rentoa yhdessäoloa ja syömistä pitkän kaavan mukaan. Tänään on tarkoitus W:n päiväunien jälkeen lähteä isälleni syömään. Mennään vähän jälkijunassa, mutta lämmittävät kuulemma ruokaa sitten meille erikseen. Ainakaan ei ole tunkua patojen ääressä, kun varmaan ovat kahvitkin jo juoneet meidän saapuessa paikalle! 

Joulukuun alussa löysin jonkin blogin kautta itseni joulukalenterisukkien pariin. Aloitin yhdet, purin ne, hain uudet langat ja aloitin uudelleen. Lopputulos miellyttää silmää ja jalkoja oikein kivasti, harmi vain, ettei ulkona ole kovinkaan kylmä.. Onneksi asumme kuitenkin vanhassa talossa, jossa vetää vähän joka ikkunasta ja sukille on käyttöä sisätiloissa. Kirjoneuleen saloihin tuli tutustuttua nyt ihan kunnolla. Lankadominanssin olin ymmärtänyt väärin, mutta nyt sain asiat kohdilleen ja jouduin jopa kiristelemään käsialaani, jotta neulos ei olisi liian löysää. Jalkaterässä neulos on jo toivotunlaista, käsiala parani tehdessä kummasti. Uudet joulusukat on jo tehty varren puoliväliin saakka, tällä kertaa tulossa riemunkirjavat jämälangoista. Valmistumisaika tosin on vielä hämärän peitossa, mutta hiljalleen niitä tikutellaan. 

Miten sinun joulusi meni? Rauhallista joulun jatkoa jokaiselle <3

Kommentit