Tiedättekös, mä halusin joskus sisustussuunnittelijaksi. Mun mielestä se ois ollut ihan huippukiva duuni!
Olin itseasiassa ihan jo hakemassa yhteen kouluunkin, tein niitä tehtäviä, joita piti lähettää sinne ennen itse hakuprosessia.
Sitten se kolahti.
Eihän musta nyt koskaan mitään sisustussuunnittelijaa tule. Ei mulla yksinkertaisesti riitä luovuus siihen. Puhumattakaan mielikuvituksesta.
En saa edes omaa kotia sisustettua kivasti. Mulla ei ole yhtään organisointikykyä enkä ole järjestelmällinen ihminen.
En saa edes verhoja asettumaan kivasti. Sen todistaa seuraava kuva:
Verhot itsessään ovat kyllä nätit, mutta eivät silti ehkä oikein istu tuohon. Äitini on ommellut ne johonkin vanhaan asuntooni, sinne ne sopivat ihan kivasti.
Tykkäsin joskus piirtää. Piirsin mm. asuntoja, jotka sitten sisustin. Etsin silloin oikein Ikean lehdistä kuvia kivoista huonekaluista, joilla sisustan niitä huoneita. Nykyään en piirrä mitään. En saa viivaa sillä tavalla kuin haluaisin, en saa paperille asiaa sellaisena, kuin nään sen päässäni, joten kynät, paperit ja muut lentävät taas laatikon pohjalle ja toivon aina unohtavani ne sinne.
Tuntuu, että sama alkaa pian toistumaan käsitöiden parissa. Kun joku ei mene putkeen, tekee mieli katkoa puikot ja koukut. Harmikseni suurin osa puikoistani on bambua, joten ne todellakin katkeaisivat.
Mistähän saisin lisää kärsivällisyyttä?
Ainakaan se ei tunnu lisääntyneen nyt, kun olen ollut 5 päivää tupakoimatta. Tunnen itseni äärimmäisen huonotuuliseksi, kiukkuiseksi ja heikoksi. Edellä mainittujen asioiden lisäksi myös huonoksi ihmiseksi, koska oikeasti kaipaan tupakoimista. Minulla on se Stumppaa tähän -kirja ja sen opit ovat hyviä, kunhan vain sisäistäisin ne. Oikeasti tupakointia ei pitäisi edes vähentää ennenkuin on lukenut sen kirjan, mutta mullahan ne tupakat loppuivat oikeastaan ennen kuin ehdin koko kirjaa aloittaa.
Tahdonvoimalla lopettamista kirjassa ei edes suositella. Ja sitähän tämä mun kärvistely on. Saapa nähdä.
Mitenkäs teillä muilla on uusi vuosi lähtenyt käyntiin?
Huippua, tsemppiä savuttomampaan elämään!
VastaaPoistaItse lopetin tupakoinnin 1 vuosi ja 4 kk sitten ihan sillä perinteisellä tahdonvoimalla.Ei ollu helppoa alku, mutta päivä päivältä oli helpompaa:) Itsellä ei ehkä nuo käsityöt sopineet siihen lopetusvaiheeseen juuri sen kärsimättömyyden ja viekkareiden vuoksi, tarvitsin jotain toiminnallisempaa, ulkoilua, huonekalujen siirtelyä yms..
Lykkyä pyttyyn,onnistut varmasti jos olet niin päättänyt:)
Kiitos tsempityksistä :) Ehkä tää tästä.. Mut mun mielestä huijaan vaan itteäni, kun imeskelen noita nikotiinitabletteja :( Mä oon kuitenkin jo nyt kyllästynyt tähän ainaiseen kiukutteluun, eli tahdonvoima ei oo kovin vahva nyt.
PoistaEnsinäkin Onnea tupakoimattomuudestasi !! Mä olen sitä mieltä, että kärsivällisyys tulee ajan ja iän mukana. Kun tässä lähenee tuo maaginen luku 40 niin musta on tullut aikas kärsivällinen. Ennen se oli aivan toista. Mutta myönnän minun kärsivällisyys loppuu tuohon neulomiseen/kutomiseen se on liian hidasta touhua siksi olenkin jättänyt sen kokonaan ja siirtynyt ompeluhommiin :)
VastaaPoistaMä taas oon aikaisemmin ollut erittäinkin kärsivällinen ihminen, monessa suhteessa jopa liian kärsivällinen :) Mutta nyt, kun tuo maaginen 25 häämöttää 2kk päässä, niin alkaa kärsivällisyys olemaan näköjään kulutettu loppuun!
PoistaMulle noi ompeluhommat on vielä sen verran vaikeita, että en oikein niissä ole hyvä.. Kun oon liian suurpiirteinen, onko niillä saumanvaroilla nyt niin väliä ja mitäs sitten, vaikka tuo ja tuo ommel onkin vähän vino ;) Ja kun ei ole ketään opettamassa, ni on hankalaa.
Onnea päätöksestä! Mä olen lopettanut polttamisen kaksi kertaa. Eka kerta meni tuosta vain, vain lopetin. Toisella kertaa prosessi vei vuoden. Totesin, että jos vielä aloitan, en varmaan ikinä pääse siitä eroon. Mutta nyt on viimeisestä tupakasta yli kahdeksan (ellei yhdeksän?) vuotta aikaa, enkä oikeastaan osaa enää edes kuvitella polttavani. Niin että tiedän ettei ole helppoa, mutta tsemppiä!
VastaaPoista